Sukututkimuksen nimistä se alkoi

Olin nuori, 18-vuotias, kun aloin tehdä sukututkimusta. Etsin nimiä, perheitä, sukuja, henkilötietoja. Vasta paljon myöhemmin huomasin katsoa rippikirjoista merkintöjä ammatista, lukutaidosta, katekismuksen osaamisesta ulkoa, kristinopin alkeista. Aloin miettiä, miksi jonain aikana kuten 1860-luvulla kuoli niin paljon lapsia ja aikuisiakin. Historiasta löysin tietoja nälkävuosista, kulkutaudeista. Vähitellen olen alkanut kiinnostua yhä enemmän ihmisten elinoloista ja ammateista jonain tiettynä aikana. Museoissa käyminen on lisännyt ymmärrystä ja kirjat ovat tuoneet tietoa. Valokuvat ovat täydentäneet mielikuvia. Ihmiset, esineet, talot ja tarinat ovat saaneet innostumaan historiasta.

Nyt tuntuu, että näen historiaa ja mielenkiintoisia jalanjälkiä kaikkialla, missä kuljen. Ensin sydämeni oli kiintynyt vain entiseen ja ensimmäiseen kotikaupunkiini Kuopioon ja sen ympäristöön, jossa esivanhempani elivät, ja vasta myöhemmin ja hitaasti nykyiseen kotikaupunkiini Vaasaan. Perheeni ja ystävieni lisäksi vasta rakkaus Vaasan luontoon ja historiaan on tehnyt myös Vaasasta sydämeni kaupungin. Sen rikas historia saa innostumaan ja etsimään lisää tietoa. On tullut halu kirjoittaa omaa historiankirjaa ympärilläni olevasta, näkemästäni ja kuulemastani. Niin se siis alkakoon - ei missään tietyssä ajallisessa tai muussa kronologisessa järjestyksessä vaan sen mukaan, mitä kulloinkin näen ja koen.